keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Dawn of the Arcana 1: Punainen prinsessa

Punainen on pop


Nimi: Dawn of the Arcana
Mangaka: Rei Toma
Englanniksi julkaistu: 1/8 (jatkuu)
Julkaisija: Viz Media

Dawn of the Arcana oli yksi omia julkaisutoiveitani jo pitkään. Olin lukenut sarjaa netistä hieman, ja rakastuin. Päätin kuitenkin jättää sen netissä sikseen, sillä toivoin ankarasti, että se lisensoitaisiin. Kun se viimein sitten paljastettiin, olin innoissani. Ja se tunne kun sain ensimmäisen volan hyppysiini. Se oli hieman samanlainen kuin Fruits Basketin tai Kitchen Princessin kanssa. Sitä tunnetta ei unohda.

Dawn of the Arcana kertoo Nakabasta, Senanin prinsessasta, joka naitetaan viereisen maan Belquatin prinssille jotta kahden sodan liepeillä olevan valtion välit paranisivat. Nakabaa on pidetty maassaan ulkopuolisena, sillä muusta ylhälistöstä poiketen hänellä on punaiset hiukset eikä mustat. Kohtelu ei parane uudessa maassakaan, kun uusi prinssipuoliso on koko ajan härnäämässä, ja siellä hän saa pelätä vielä henkensäkin vuoksi.

Onneksi Nakaba ei ole meidän perus itkupillisankaritar. Hän osaa näyttää niin uudelle miehelleen Caesarille ja palvelijalleen Lokille kaapin paikan jos niin on tarvis. Todella virkistävää.

Nakaba näyttää miten miehiä käsitellään

Muut hahmot jäävät ainakin ensimmäisen volan perusteella täysin Nakaban varjoon. Palvelija Loki (naamallaan lattialla) on ehkä kiinnostavin sivuhahmo tähän mennessä, Caesarin isän, Belquatin kuninkaan kanssa. Tämähän on tietenkin monen ensimmäisen volan ongelma, kun hahmoja vasta esitellään, mutta muistaakseni hahmot alkavat jo seuraavassa pokkarissa avautumaan hieman enemmän. Sitä siis kannattaa odotella. Hahmot eivät ole mitenkään humoristisia, muistaakseni huumoria ensimmäisessä volassa oli yllättävän vähän. Huumorin ystävänä tämä hieman harmitti ennen, mutta sitten totesin näin ehkä olevan parempi. Tarina sijoittuu rankkaan aikaan, rankkaan paikkaan ja rankkoihin henkilöihin, joilla ei ole varaa nauraa. Minkälaista sketsiä sinä yrittäisit luoda henkilöillä, joilla on jokaisella kurkku toisen kaulalla vähän väliä?

Äskeisestä näytesivusta voikin ehkä jo saada hyvän käsityksen taiteesta. Toma käyttää aikaa hahmoihinsa, vaatetus on huoliteltua ja kaunista, mutta tämä syö aikaa taustoilta. Tuossa taitaa olla koko ensimmäisen volan monimutkaisin tausta. En vitsaile. Luettuani muutamia(kymmeniä) nettiarvosteluja, tajusin, että muutkin ovat huomanneet asian. Toisaalta, tämä on Toman ensimmäinen pitempi manga, joten harjoiteltavaa riittää. Kuitenkin fakta, että sarja on jatkunut Japanissa jo kahdeksanteen pokkariin asti antaa osviittaa, että jokin pitää silti lukijoita otteessaan.

Ehkä se on ne henkilöt. Vaikka ne tässä ekassa pokkarissa tosiaan jäivät ohueiksi, niissä on paljon potentiaalia. Caesar voi hyvin kasvaa ärsyttävästä kusipääprinssistä oikeaksi Prinssi Hurmaavaksi, ja Lokin tunteet prinsessaa kohtaan (ja päinvastoin) eivät ole vielä aivan selvillä. Ja kaiken lisäksi jo ensimmäisessä volassa lupaillaan Ultimaattisen Hienoa Fantasiaseikkailua jossain ajan toisella puolen. Miksi Belquetin kuningas halusi kaikki punapäät tuomiolle aikoinaan? Mikä on Nakaban heikotuskohtauksien syy aina kun hän näkee verta? Muista lukea myös seuraava voluumi!

The eyes ö__ö

Dawn of the Arcana on jotain mitä haluaisin suositella kaikille. Sanoisin kuitenkin näin, että jos fantasia ja semikaunis, joskin hieman yksinkertainen, piirrostyyli yhdistettynä hieman arabimaiseen asetelmaan kiinnostaa, niin tartu ihmeessä hetkeen. Jos kuitenkin kaipaat henkeäsalpaavan yksityiskohtaista piirrosjälkeä ja/tai huumoria, suosittelen mieluummin vaikkapa Tanemuraa.

Dawn of the Arcana on kuitenkin ehkä yksi tämän hetken kiinnostavimpia shoujojulkaisuja markkinoilla ja mielestäni kaikkien pitäisi antaa sille edes mahdollisuus. Jos parikaan pokkaria ei sytytä, niin harmi, mutta ei voi mitään. Seuraava voluumi ilmestyy n. kuukauden sisällä, ja itse ainakin odotan sitä jo innolla.

Ei kommentteja: