lauantai 28. tammikuuta 2012

King of the Lamp: Unohdettu kertomus

Rakastuin heti tuohon käteen :D

Nimi: King of the Lamp
Mangaka: Takako Shigematsu
Englanniksi julkaistu: 1 (valmis)
Julkaisija: Go!Comi

Tämä viikonloppu on ollut yhtä pervomangan juhlaa, kun postissa saapui paketti joka sisälsi King of the Lampin lisäksi läjän japaninkielistä shoujoa, joista suurin osa on naisille tarkoitettua pornoa. Mukana mm. pornoshoujon keisarinna Mayu Shinjo. Japaninkielisistä kuitenkin myöhemmin, sillä en ole niihin ehtinyt vielä tarkkaan tutustua.

King of the Lamp on *tättärää* kokoelma oneshotteja, joista kolme ensimmäistä liittyvät otsakkeeseen ja perästä löytyvät oma tarinansa "I'll kill you with a Kiss" sekä mangakan paljon aikaisempaa tuotantoa "Chicken that flies in the Sky".

Kuten ensimmäisestä kappaleesta saattoi arvata, seksi liittyy tähänkin nimekkeeseen. Kaikissa paitsi Kananlennossa luku päättyy kun pääpari harrastaa haureutta makuukammarissa. Tai sairaalan katolla. Ei pidä olla kranttu. Jos siis on siveä kuin sipuli, tämä ei ole sinulle, vaikka seksi ei tarinoissa pääpointtina juuri olekkaan. Pääosin tämä on sitä kunnon shoujohöttöä.

Bang! Komea ensiesiintyminen

Kauan kauan sitten, eräs kuningas kokosi tuhannesta maansa kauneimmasta naisesta itselleen haaremin. Tämähän ei muiden mielestä käynyt laatuun ollenkaan, joten hänet suljettiin lamppuun ja hän pääsee pois vasta kun on täyttänyt tuhannen naisen toiveet. Kuninkaalla on kuitenkin suunnitelmana koota haareminsa uudelleen heti kun pääsee lampusta. Koska kukaan ei kuitenkaan tee mitään ilmaiseksi, haluaa kuningas myös korvauksen näkemästään vaivasta. Ja minkälaisen?

Ja sitä rataa.

Ei se kuitenkaan koskaan pääse pusua pidemmälle. Kaikki kolmen tarinan naiset haluavat apua rakkausongelmiinsa eivätkä voisi koskaan kuvitella tekevänsä sitä muiden kuin sydämensä valitun kanssa.

Tarinat olivat suurimmaksi osaksi mielenkiintoisia, pidin erityisesti siitä missä tyttö muutti äänensä isosiskonsa ääneksi jotta voisi puhua sokeutuneelle sisarensa poikaystävälle sairaalassa, johon isosisko ei koskaan jaksanut mennä. Eikö kuulostakkin hyvältä? Kaksi muuta tarinaa kertoivat tytöstä, joka sai poikaystävän teeskentelemällä kokenutta petikumppania (vaikka on neitsyt) ja toinen tytöstä, joka kuninkaan avulla muuttuu lastentarhaikäiseksi, jotta pääsisi lähemmäksi paikan tarhanpitäjää.

Shigematsulla on kyllä taitoa tehdä kivoja tarinoita, mutta heti kolmannen (ja viimeisen) tarinan jälkeen hypättiin suoraan Kuolemansuudelmaan ja kuninkaan kohtalo jäi auki. Tyttö oli yksi ihan viimeisiä, joiden toiveet piti täyttää, joten haluan vain kuvitella itselleni, että hän pääsi irti kirouksesta ja elää tuolla jossain tuhatpäisen haareminsa kanssa. ;___;

I'll kill you with my Kiss oli oikeastaan aika jännä, vaikka menikin aika lolleroksi loppua kohden. Tyttö hylättiin leikkipuistoon, koska äidin uusi mies ei halunnut lasta vaivoikseen (tässä kohtaa olin ihan kunnolla tytön puolella, koskettava kohtaus). Hänet kuitenkin pelastaa kaksi komeaa veljestä, jotka adoptoivat tämän. Kuluu kymmenisen vuotta ja tyttö on shoujomangapäähenkilöiässä, ja veljekset... näyttävät täysin samalta kuin kymmenen vuotta sitten? Insert draamaa ja vähän viittauksia ylirotuun ja bäng, aivopano on valmis.

Kyllä määki pelästyisin.

Veljekset ovat kummatkin naistenmiehiä, toinen villi blondi ja toinen isällinen rillipää. Kuten arvata saattaa, tyttö on aina rakastanut blondia sillä lailla ja blondikin on rakastanut tätä sillä lailla ja aivoni huutavat EI koska se tarkoittaa, että RAKASTUIT JUURI TYTTÖÖN JONKA OLET KASVATTANUT VELJENÄ JOSTAIN ALA-ASTEIKÄISESTÄ ASTI eikä syyksi kelpaa, että näin on ollut aina koska kun tapasitte ensimmäisen kerran hänellä ei ollut edes murrosikää ollut ja mehän tiedämme mitä se tarkoittaa. Tämä tarina sai minut vaan typertyneeksi mutta onneksi tuo rillipää pelasti jonkin verran. Siinä on sitä oikeaa isoveliainesta hemmetti.

Chicken that flies in the Sky oli näistä kyllä paras. Yksinkertainen, mutta oivaltava ja hauska. Tyttö, jolla on suojelushenki joka on vähän liiankin näkyvä ei ole koskaan saanut itselleen poikaystävää tämän takia, mutta eräänä päivänä eräs okkultti-intoilija tapaa hänet ja sydämet läpättää pikkaisen tsunderoimisen jälkeen. Tykkäsin ehkä eniten päähenkilötytön poikatyttötyylistä, ei monesti näe päähenkilöä joka käyttää toppaliiviä tai henkseleitä.

Mikä tyyli!

Tyyli oli puhdasta, ehkä vähän tasasta mättöä, vaikka tuossa viimeisessä oli mukavasti erilaisuutta mukana. Hahmot erotti pääasiassa toisistaan eikä muutenkaan valittamista.

Olen nyt kahden vaiheilla suositellakko tätä vai ei. Itse olen niin kaikkiruokainen shoujoni suhteen, että minun on vaikea osoittaa joku oikeasti HUONO sarja. Jos ei mitään muuta niin tsekatkaa edes tuo viimeinen tarina. Minua ainakin hymyilytti kummasti sen luettuani. Koko pokkarin hankintaa kannatan vain jos haluat katsella kun kuningas poseeraa seksikkäästi. Eikä ne muutkaan miehet nyt niin rumia ole.

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Dawn of the Arcana 1: Punainen prinsessa

Punainen on pop


Nimi: Dawn of the Arcana
Mangaka: Rei Toma
Englanniksi julkaistu: 1/8 (jatkuu)
Julkaisija: Viz Media

Dawn of the Arcana oli yksi omia julkaisutoiveitani jo pitkään. Olin lukenut sarjaa netistä hieman, ja rakastuin. Päätin kuitenkin jättää sen netissä sikseen, sillä toivoin ankarasti, että se lisensoitaisiin. Kun se viimein sitten paljastettiin, olin innoissani. Ja se tunne kun sain ensimmäisen volan hyppysiini. Se oli hieman samanlainen kuin Fruits Basketin tai Kitchen Princessin kanssa. Sitä tunnetta ei unohda.

Dawn of the Arcana kertoo Nakabasta, Senanin prinsessasta, joka naitetaan viereisen maan Belquatin prinssille jotta kahden sodan liepeillä olevan valtion välit paranisivat. Nakabaa on pidetty maassaan ulkopuolisena, sillä muusta ylhälistöstä poiketen hänellä on punaiset hiukset eikä mustat. Kohtelu ei parane uudessa maassakaan, kun uusi prinssipuoliso on koko ajan härnäämässä, ja siellä hän saa pelätä vielä henkensäkin vuoksi.

Onneksi Nakaba ei ole meidän perus itkupillisankaritar. Hän osaa näyttää niin uudelle miehelleen Caesarille ja palvelijalleen Lokille kaapin paikan jos niin on tarvis. Todella virkistävää.

Nakaba näyttää miten miehiä käsitellään

Muut hahmot jäävät ainakin ensimmäisen volan perusteella täysin Nakaban varjoon. Palvelija Loki (naamallaan lattialla) on ehkä kiinnostavin sivuhahmo tähän mennessä, Caesarin isän, Belquatin kuninkaan kanssa. Tämähän on tietenkin monen ensimmäisen volan ongelma, kun hahmoja vasta esitellään, mutta muistaakseni hahmot alkavat jo seuraavassa pokkarissa avautumaan hieman enemmän. Sitä siis kannattaa odotella. Hahmot eivät ole mitenkään humoristisia, muistaakseni huumoria ensimmäisessä volassa oli yllättävän vähän. Huumorin ystävänä tämä hieman harmitti ennen, mutta sitten totesin näin ehkä olevan parempi. Tarina sijoittuu rankkaan aikaan, rankkaan paikkaan ja rankkoihin henkilöihin, joilla ei ole varaa nauraa. Minkälaista sketsiä sinä yrittäisit luoda henkilöillä, joilla on jokaisella kurkku toisen kaulalla vähän väliä?

Äskeisestä näytesivusta voikin ehkä jo saada hyvän käsityksen taiteesta. Toma käyttää aikaa hahmoihinsa, vaatetus on huoliteltua ja kaunista, mutta tämä syö aikaa taustoilta. Tuossa taitaa olla koko ensimmäisen volan monimutkaisin tausta. En vitsaile. Luettuani muutamia(kymmeniä) nettiarvosteluja, tajusin, että muutkin ovat huomanneet asian. Toisaalta, tämä on Toman ensimmäinen pitempi manga, joten harjoiteltavaa riittää. Kuitenkin fakta, että sarja on jatkunut Japanissa jo kahdeksanteen pokkariin asti antaa osviittaa, että jokin pitää silti lukijoita otteessaan.

Ehkä se on ne henkilöt. Vaikka ne tässä ekassa pokkarissa tosiaan jäivät ohueiksi, niissä on paljon potentiaalia. Caesar voi hyvin kasvaa ärsyttävästä kusipääprinssistä oikeaksi Prinssi Hurmaavaksi, ja Lokin tunteet prinsessaa kohtaan (ja päinvastoin) eivät ole vielä aivan selvillä. Ja kaiken lisäksi jo ensimmäisessä volassa lupaillaan Ultimaattisen Hienoa Fantasiaseikkailua jossain ajan toisella puolen. Miksi Belquetin kuningas halusi kaikki punapäät tuomiolle aikoinaan? Mikä on Nakaban heikotuskohtauksien syy aina kun hän näkee verta? Muista lukea myös seuraava voluumi!

The eyes ö__ö

Dawn of the Arcana on jotain mitä haluaisin suositella kaikille. Sanoisin kuitenkin näin, että jos fantasia ja semikaunis, joskin hieman yksinkertainen, piirrostyyli yhdistettynä hieman arabimaiseen asetelmaan kiinnostaa, niin tartu ihmeessä hetkeen. Jos kuitenkin kaipaat henkeäsalpaavan yksityiskohtaista piirrosjälkeä ja/tai huumoria, suosittelen mieluummin vaikkapa Tanemuraa.

Dawn of the Arcana on kuitenkin ehkä yksi tämän hetken kiinnostavimpia shoujojulkaisuja markkinoilla ja mielestäni kaikkien pitäisi antaa sille edes mahdollisuus. Jos parikaan pokkaria ei sytytä, niin harmi, mutta ei voi mitään. Seuraava voluumi ilmestyy n. kuukauden sisällä, ja itse ainakin odotan sitä jo innolla.